Ay-liikkeen valta

Tänä syksynä on nähty useita lakkoja ja lakonuhkia ja näiden seurauksena on taas nostettu esiin keskustelut ay-liikkeen vallasta ja lakko-oikeuden rajoittamisesta. Onko todellakin niin että syy työmarkkinahäiriöihin on ay-liikkeen valta, vai pitäisikö kaivaa hieman syvemmälle?

Ay- liikettä on tietyissä piireissä aina moitittu siitä, että sillä on liikaa valtaa, ja että sitä valtaa käytetään vastuuttomasti muun muassa lakkoilemalla niin että siinä syyttömät työnantajat kärsii. Näissä syytöksissä ay-liike yleensä esitetään sellaisena rikollisjärjestönä, jossa on muutama mafia-tyylinen johtohahmo päättämässä missä ja milloin lakkoillaan, ja että siinä ei paljon tavalliset työläiset tai työttömät pääse vaikuttamaan, vaan että ay-liike olisi vain johtajiaan palveleva organisaatio. Näillä perusteilla sitten esitetään että olisi täysin oikeutettua riisua tämä valta näiltä ”rikollisilta”, se olisi koko Suomen etu.

Minun mielestä tällainen syyttely on varsin törkeää ja luokkavaa meitä tavallisia työläisiä kohtaan jotka olemme osa ay-liikettä kuulumalla oman alansa liittoon. Meidän liitot toimii demokraattisesti, eli niissä jäsenet valitsee edustajia hallintoelimiin,joissa päätökset sitten tehdään. Meitä työläisiä on suomessa kuitenkin noin kaksi miljoonaa, ja me ollaan järjestäydytty siksi että meillä on yhteinen tahto sopia yhteisesti kaikille edullisia sopimuksia. Me emme todellakaan ole mitään rikollisia, vaan me pidämme sopimuksistamme kiinni ja vaadimme että myös työnantajat sekä hallitus kunnioittavat meidän yhteisiä pelisääntöjä. Vaikka meillä on valta pysäyttää yrityksiä menemällä lakkoon, me käytämme tätä valtaa vain äärimmäisen harvoin ja todella harkiten. Me haluamme aina ensisijaisesti sopia asioista, me tiedämme että avain menestykseen on hyvä yhteistyö. Me esitämme aina ongelmatilanteissa ratkaisuesityksiä koska me tiedämme että myös meidän etu on pitää työnantajamme elinvoimaisena sekä kilpailukykyisenä. Miksi olemme kuitenkin viime aikoina ajauduttu niin usein konflikteihin ja miksiollaan ryhdytty järjestöllisiin toimiin?

Tämä on nyt se kysymys johon pitäisi miettiä järkeviä vastauksia. Onko niin, että ay-liike on vain jostain syystä nyt päättänyt ruveta hankalaksi, vai mistä nyt on kyse? Kuten aiemmin jo kerroin, ay-liike on sopija-järjestö. Haluamme siis yhteistyössä työnantajiemme kanssa sopia ja olla mukana tekemässä päätöksiä jotka olisivat hyödyksi kaikille osapuolille. Jostain syystä on kuitenkin nyt viimeisen hallituskauden aikana käynyt niin, että työnantajat ovat enenevissä määrin alkaneet jättää työntekijät kokonaan pois päätöksenteosta. On ilmiselvää että maamme hallituksen tapa toimia on myös siirtynyt työpaikoille, on siis käynyt niin että työntekijöiden mielipidettä ei ole enää kiinnostanut työnantajia. Työntekijät on toistuvasti jyrätty hallituksen lakiesityksissä, lainvalmisteluihin ei ole pyydetty juurikaan työntekijäpuolen asiantuntijoiden lausuntoja,vain elinkeinoelämän ja yrittäjien kannat on otettu huomioon. Sipilän sanelupolitiikka on asettanut työnantajat ja työntekijät vastakkain monella rintamalla, voi siis sanoa että suurin työmarkkinahäiriö on ollut Sipilän hallitus.

Minun mielestä ratkaisu meidän työmarkkinaongelmiin olisi siinä että vähennetään vastakkainasettelua. Sen sijaan että lähdetään hyökkäämään työntekijöitä kohtaan, pitäisi työntekijät ottaa enemmän mukaan päätöksentekoon. Hallituksen pitäisi palata kolmikantaan ja työpaikoilla pitäisi ottaa työntekijöiden edustajat mukaan johtoryhmiin. Näin paranisi yhteistyö ja voitaisi oikeastialkaa tekemään myös paremmin paikallisia sopimuksia. Kun myös työntekijöidennäkemykset otettaisiin huomioon, olisi riski konflikteihin huomattavan paljonpienempi. Ei siis pidä lähteä rajoittamaan taikka heikentämään työläistenasemaa, vaan vahvistetaan ja parannetaan sitä osallistamalla heidät.

Daniel Hannus,

Eduskuntavaaliehdokas, Teollisuusliiton valtuusto sekä  Loviisan kaupungin valtuusto

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: