Irtisanomislaki

Viime aikoina paljon keskustelua on syntynyt Suomen hallituksen kaavailemasta irtisanomislain muutoksesta. Hallitus haluaa lakiesityksellä helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä, ja motiivi tälle esitykselle kerrotaan olevan työllisyyden parantaminen. Ay-liike vastustaa lakiesitystä voimakkaasti ja moni liitto onkin jo ryhtynyt järjestöllisiin toimiin lakiesityksen kaatamiseksi. Vastustajien mielestä uusi irtisanomislaki on eriarvoistava, sillä se asettaa työntekijöille erilaisen irtisanomisuojan yrityksen koosta riippuen. Toinen syy vastustamiseen on lukuisten asiantuntijoiden, ja jopa hallituksen itse tilaamien tutkimusten arvio siitä ettei työllisyys tällä lakimuutoksella parane, se lisää vain vaihtuvuutta pienissä yrityksissä. Kolmas syy on se että hallitus nyt rikkoo ay-liikkeelle Kiky-sopimuksen yhteydessä annettua lupausta luopua lisäheikennyksistä työmarkkinoilla.

  Ensiksi täytyy sanoa että koko asetelma on nyt erittäin kummallinen. Mistä lähtien Suomen Yrittäjät on ollut Suomessa se järjestö joka saa yksipuolisesti esittää lakimuutoksia ja mistä lähtien Suomen hallitus tekee työmarkkinauudistuksia pelkästään yhtä työnantajajärjestöä kuuntelemalla? Mihin on kadonnut Suomesta kolmikanta? Eikö Suomen hallitus pitäisi olla tässä se neutraali osapuoli, joka kuuntelee molempia osapuolia, siis työnantajia JA työntekijöitä? Väitteet ettei yhdessä sopimalla olla mitään koskaan saatu aikaan ja että ammattiyhdistysliike ei suostu tekemään uudistuksia ovat suorastaan valheellisia. Me ollaan yhdessä rakennettu Suomen hyvinvointivaltiota sotien jälkeen erittäin tehokkaasti, ja edelleen 2000-luvulla ollaan yhdessä tehty suuria uudistuksia, kuten eläkereformi ja kilpailukykysopimus, joka muuten ei ollut työntekijäpuolelle mikään helppo sopimus.

 Kilpailukykysopimukseen(Kiky) sisältyi paljon heikennyksiä työntekijöille, mm. työaikaa pidennettiin ansiotasoa muuttamatta, lomarahoja leikattiin ja suurempi osa työttömyys-, eläke- sekä sosiaalimaksuja siirrettiin työantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Tässä sopimuksessa ei ollut mitään parannuksia työntekijöille. Sipilä kuitenkin lupasi meille olla tekemättä yhtään lisäheikennystä työttömyysturvaan, ja että kaikki muutokset työmarkkinoille tehtäisi kolmikantaisesti. Tähän lupaukseen uskottiin, sillä ammattiyhdistysliike on sopijaliike joka kunnioittaa ja pitää kiinni sopimuksista, ja Kikysopimus allekirjoitettiin.

Sipilä kuitenkin on jatkuvasti rikkonut lupaustaan, aktiivimalli osoittautui työttömyysturvan leikkuriksi, aivan kuten olimme arvioineet. Aktiivimalli kakkonen on tulossa, joka myös leikkaa lisää ja asettaa karensseja työttömille. Nyt on vuorossa irtisanomissuojan heikentäminen, tämäkin rikkoo Kiky-sopimusta. Kolmikanta on jatkuvasti ohitettu, näyttää vahvasti siltä ettei hallituksessa edes tiedetä mitä sana kolmikanta on: Juha Sipilä, kolmikanta tarkoittaa sitä että työmarkkinaosapuolet yhdessä hallituksen kanssa sopivat ratkaisuja jotka ovat kaikille hyväksyttävissä ja yleensä myös hyödyntää kaikkia osapuolia. Kolmikanta EI ole sitä että Sipilä, Orpo ja Terho yhdessä päättää esimerkiksi ottaa köyhien rahat ja antaa ne rikkaille.

Irtisanomislaki on tehty suojatakseen työntekijää, ja nimenomaan mielivaltaista irtisanomista vastaan. Siksi siihen on tarkasti kirjattu mitkä perusteet pitää olla ja mitkä eivät kelpaa. Ja tulkintaetuoikeus on Suomessa työnantajalla, joten siksi kaikki epämääräinen ja tulkinnanvarainen on pyritty minimoimaan, muuten joutuu oikeus ottaa kantaa miten loppujen lopuksi asia on tulkittava. Nyt kun halutaan höllentää näitä perusteita ja avata enemmän asioita tulkinnanvaraisiksi, niin tosiasia on että siinä mahdollisuus mielivallan käyttöön kyllä lisääntyy. Tämän lisäksi uudistus aiheuttaa epävarmuutta ja varmasti tultaisi näkemään lukuisia oikeudenkäyntejä joista sitten haettaisi ennakkotapauksia tulevaisuutta ajatellen. Tällä hallituskaudella on jo nostettu koeaikaa neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Kyllä silloin työnantajan pitäisi jo tietää kelpaako henkilö kyseiseen työhön vaiko ei.

Minun mielestä suurin ongelma meidän hallituksessa on sen asenne. Miksi asettaa työntekijät ja työnantajat toistuvasti vastakkain? Pitäisi olla selvää jokaiselle että riitelemällä asiat eivät parane, vaan yhteistyöllä voidaan tehdä pitemmälle tähtääviä ratkaisuja joilla saadaan Suomen työllisyys sekä tuottavuus parannetua. Ei ole reilua eikä missään nimessä viisasta lähteä toteuttamaan vain toisen osapuolen näkemyksiä ja jyrätä toinen jatkuvasti, viisautta on kuulla ja kuunnella toisia ja lupauksista pidetään kiinni.

Daniel Hannus, Loviisan kaupunginvaltuutettu ja Teollisuusliiton valtuuston jäsen

Jätä kommentti

%d bloggaajaa tykkää tästä: