Viime
aikoina paljon keskustelua on syntynyt Suomen hallituksen kaavailemasta
irtisanomislain muutoksesta. Hallitus haluaa lakiesityksellä helpottaa
irtisanomista pienissä yrityksissä, ja motiivi tälle esitykselle kerrotaan
olevan työllisyyden parantaminen. Ay-liike vastustaa lakiesitystä voimakkaasti
ja moni liitto onkin jo ryhtynyt järjestöllisiin toimiin lakiesityksen
kaatamiseksi. Vastustajien mielestä uusi irtisanomislaki on eriarvoistava,
sillä se asettaa työntekijöille erilaisen irtisanomisuojan yrityksen koosta
riippuen. Toinen syy vastustamiseen on lukuisten asiantuntijoiden, ja jopa
hallituksen itse tilaamien tutkimusten arvio siitä ettei työllisyys tällä
lakimuutoksella parane, se lisää vain vaihtuvuutta pienissä yrityksissä. Kolmas
syy on se että hallitus nyt rikkoo ay-liikkeelle Kiky-sopimuksen yhteydessä annettua
lupausta luopua lisäheikennyksistä työmarkkinoilla.
Ensiksi täytyy sanoa että koko asetelma on
nyt erittäin kummallinen. Mistä lähtien Suomen Yrittäjät on ollut Suomessa se
järjestö joka saa yksipuolisesti esittää lakimuutoksia ja mistä lähtien Suomen
hallitus tekee työmarkkinauudistuksia pelkästään yhtä työnantajajärjestöä
kuuntelemalla? Mihin on kadonnut Suomesta kolmikanta? Eikö Suomen hallitus
pitäisi olla tässä se neutraali osapuoli, joka kuuntelee molempia osapuolia,
siis työnantajia JA työntekijöitä? Väitteet ettei yhdessä sopimalla olla mitään
koskaan saatu aikaan ja että ammattiyhdistysliike ei suostu tekemään
uudistuksia ovat suorastaan valheellisia. Me ollaan yhdessä rakennettu Suomen
hyvinvointivaltiota sotien jälkeen erittäin tehokkaasti, ja edelleen
2000-luvulla ollaan yhdessä tehty suuria uudistuksia, kuten eläkereformi ja
kilpailukykysopimus, joka muuten ei ollut työntekijäpuolelle mikään helppo sopimus.
Kilpailukykysopimukseen(Kiky) sisältyi paljon
heikennyksiä työntekijöille, mm. työaikaa pidennettiin ansiotasoa muuttamatta,
lomarahoja leikattiin ja suurempi osa työttömyys-, eläke- sekä sosiaalimaksuja
siirrettiin työantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Tässä sopimuksessa ei
ollut mitään parannuksia työntekijöille. Sipilä kuitenkin lupasi meille olla
tekemättä yhtään lisäheikennystä työttömyysturvaan, ja että kaikki muutokset
työmarkkinoille tehtäisi kolmikantaisesti. Tähän lupaukseen uskottiin, sillä
ammattiyhdistysliike on sopijaliike joka kunnioittaa ja pitää kiinni
sopimuksista, ja Kikysopimus allekirjoitettiin.
Sipilä kuitenkin on jatkuvasti
rikkonut lupaustaan, aktiivimalli osoittautui työttömyysturvan leikkuriksi,
aivan kuten olimme arvioineet. Aktiivimalli kakkonen on tulossa, joka myös
leikkaa lisää ja asettaa karensseja työttömille. Nyt on vuorossa
irtisanomissuojan heikentäminen, tämäkin rikkoo Kiky-sopimusta. Kolmikanta on
jatkuvasti ohitettu, näyttää vahvasti siltä ettei hallituksessa edes tiedetä
mitä sana kolmikanta on: Juha Sipilä, kolmikanta tarkoittaa sitä että
työmarkkinaosapuolet yhdessä hallituksen kanssa sopivat ratkaisuja jotka ovat
kaikille hyväksyttävissä ja yleensä myös hyödyntää kaikkia osapuolia.
Kolmikanta EI ole sitä että Sipilä, Orpo ja Terho yhdessä päättää esimerkiksi
ottaa köyhien rahat ja antaa ne rikkaille.
Irtisanomislaki on tehty
suojatakseen työntekijää, ja nimenomaan mielivaltaista irtisanomista vastaan.
Siksi siihen on tarkasti kirjattu mitkä perusteet pitää olla ja mitkä eivät
kelpaa. Ja tulkintaetuoikeus on Suomessa työnantajalla, joten siksi kaikki
epämääräinen ja tulkinnanvarainen on pyritty minimoimaan, muuten joutuu oikeus
ottaa kantaa miten loppujen lopuksi asia on tulkittava. Nyt kun halutaan höllentää
näitä perusteita ja avata enemmän asioita tulkinnanvaraisiksi, niin tosiasia on
että siinä mahdollisuus mielivallan käyttöön kyllä lisääntyy. Tämän lisäksi uudistus
aiheuttaa epävarmuutta ja varmasti tultaisi näkemään lukuisia oikeudenkäyntejä
joista sitten haettaisi ennakkotapauksia tulevaisuutta ajatellen. Tällä
hallituskaudella on jo nostettu koeaikaa neljästä kuukaudesta kuuteen
kuukauteen. Kyllä silloin työnantajan pitäisi jo tietää kelpaako henkilö
kyseiseen työhön vaiko ei.
Minun mielestä suurin ongelma meidän
hallituksessa on sen asenne. Miksi asettaa työntekijät ja työnantajat
toistuvasti vastakkain? Pitäisi olla selvää jokaiselle että riitelemällä asiat
eivät parane, vaan yhteistyöllä voidaan tehdä pitemmälle tähtääviä ratkaisuja
joilla saadaan Suomen työllisyys sekä tuottavuus parannetua. Ei ole reilua eikä
missään nimessä viisasta lähteä toteuttamaan vain toisen osapuolen näkemyksiä
ja jyrätä toinen jatkuvasti, viisautta on kuulla ja kuunnella toisia ja
lupauksista pidetään kiinni.
Daniel Hannus,
Loviisan kaupunginvaltuutettu ja Teollisuusliiton valtuuston jäsen
