Kategoriat
Blogi

SDP:n kynnyskysymyksiä liittyen Soteen.

Minulle on kampanjan aikana esitetty paljon kysymyksiä SDP:n linjasta, sekä miten me aiomme toteuttaa Sote-uudistuksen. Olen jo monelle kertonut meidän linjauksista, mutta kerron ne nyt vielä täällä somessakin kaikille niille, joille en ole näistä vielä ehtinyt puhua.

SDP haluaa ratkaista Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon ja vanhustenhoidon ongelmat. On korjattava sitä, mikä on rikki ja uudistettava sitä, mikä on vanhentunut.

SDP esittää kiireettömään hoitoon viikon hoitotakuuta, joka takaa lääkäriin pääsyn viikossa. Lisäksi esitämme 1 000 uutta lääkäriä ja hoitajaa pitämään huolta suomalaisten terveydestä. Ja esitämme vanhustenhoitoon 0,7:n hoitajamitoitusta. Nämä ovat konkreettisia ratkaisuja, jotka tulevat tarpeeseen ympäri Suomea. Nämä on SDP:n kynnyskysymyksiä.

SDP:n mukaan jokaisella ikääntyvällä on oikeus turvalliseen ja ihmisarvoiseen vanhuuteen. Kyse on vanhemmistamme ja isovanhemmistamme. Ihmisistä, jotka ovat rakentaneet Suomesta hyvän ja välittävän maan. Hoitajamitoitus on saatava lakiin, sillä hyvä hoito edellyttää riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä.

Hoitajille on annettava mahdollisuus tehdä työnsä niin hyvin kuin he pystyvät. Sipilän hallitus ei ollut valmis korjaamaan vanhustenhoidon ongelmien korjaamisessa on kyse arvovalinnasta.

Tässä lyhyesti SDP:n ratkaisut ja samalla myös kynnyskysymykset, toivottavasti näistä on apua. Ennakkoon ehtii vielä tiistaina äänestämään, sunnuntai on sitten varsinainen vaalipäivä!

Kategoriat
Blogi

Palkansaajan ja pienyrittäjän puolella

Palkansaajat ja pienyrittäjät, onko vaikeaa löytää puolue ja ehdokas joka aidosti ajaa teidän asioita? Tuntuuko että juuri nyt ennen vaaleja kaikki lupaavat olla työläisten asialla tai juuri Sinun asialla? Mistä sitten tietää ketä äänestää ja kuka puhuu totta? No, tutkitaan vähän tarkemmin mitä eri puolueet on tehnyt ja mitkä ovat ne keinot joilla haluavat olla työläisten asialla. Nostan nyt käsittelyyn kaksi asiaa, jotka paljastavat miten asia todella on, saatavuusharkinta ja yleissitovuus.

Jotta työmarkkinoilla kaikilla olisi reilut mahdollisuudet toimia, tarvitaan pelisäännöt jotka meillä Suomessa on kirjattu työehtosopimuksiin (TES). Nämä säännöt takaavat kaikille minimiehdot joilla toimia, ja yleisitovuuden kautta turvaavat kaikille palkansaajille sekä yrittäjille sen, että kaikki toimivat samojen sääntöjen mukaan. Toisin kun moni väittää, yleissitovuus ei estä sopimasta paremmin kuin TES, esimerkiksi palkkaa saa maksaa enemmän kuin mitä on minimipalkaksi alalle sovittu.

Oikeistopuolueista ainakin kokoomus haluaa poistaa yleissitovuuden, heidän mukaan se on haitaksi työmarkkinoille. He sanovat haluavansa edistää paikallista sopimista ja että se onnistuisi parhaiten ilman sääntöjä tai minimiehtoja. Samalla he haluavat myös poistaa saatavuusharkinnan, joka tällä hetkellä estää palkkaamasta ulkomaalaista työvoimaa, jos Suomessa samaan aikaan on saman alan työntekijöitä työttöminä ja saatavissa.

Tässä vaiheessa pitäsi jo kaikkien ymmärtää kenen asialla he todellisuudessa ovat, ja mitä he oikeasti haluavat saada aikaan. Poistamalla sekä yleissitovuuden että saatavuusharkinnan he saisivat aikaan sen, että halpatyövoimaa voisi tuoda tänne rajoittamatta. Heidän tarjoama paikallinen sopiminen tarkoittaisi siis sitä että palkat voidaan vapaasti tiputtaa alaspäin, aktiivimalli sitten pakottaisi ihmiset töihin ehdoilla millä hyvänsä.

Minä ja minun puolueeni SDP haluaa että jokaisella Suomalaisella olisi palkka jolla voi tulla toimeen.  Haluamme Suomessa olevan reilut säännöt työmarkkinoilla. Tämä on myös rehellisten yrittäjien etu, sekä myös kaikkien niiden pienyrittäjien etu joiden on pärjättävä kilpailussa muita täällä toimivien kanssa. Haluamme säilyttää yleissitovuuden sekä saatavuusharkinnan, jotta voidaan huolehtia että saadaan Suomalaiset töihin reiluilla työehdoilla. Emme ole sulkemassa rajoja, mutta on varmistettava että Suomessa työskenteleville maksetaan TES:sin mukaista palkkaa, ja että ulkomaiset firmat jotka tekee täällä bisnestä maksavat reilusti veronsa myös tänne, se on meidän kaikkien etu.

Kategoriat
Blogi

Enemmän Kykyä, vähemmän Kikyä!

Suomen pärjäämistä maailmalla halutaan parantaa. Kumpi toimisi sinun mielestä paremmin, kyky vai kiky? Olisiko parempi satsata osaamiseen ja koulutukseen, vai pitäisikö pakottaa työntekijät tekemään pitempiä työpäiviä ilman lisäkorvauksia?

Nyt riittää kikyt, sanelemalla ja pakottamalla ei pitkälle pääse. Kikyn piti pelastaa Suomi ja luoda meille paremmat kilpailuasetelmat markkinoilla muita maita vastaan. Tutkimukset osoittavat nyt aivan toista. Monet kunnat ovat ilmoittaneet, että niiden taloudellinen tilanne on huonontunut kikyn myötä. Työntekijät ovat entistä uupuneempia ja motivaatio on laskenut huomattavasti, joten seuraus onkin monessa yrityksessä ollut, että tuottavuus on laskenut.


Nyt on muutoksen aika, unohdetaan kikyt. Meidän tulee panostaa osaamiseen ja koulutukseen, jotta voidaan kilpailla meidän innovatiivisuudella. Tehdään uudistuksia työmarkkinoilla sopimalla eikä repimällä, näin saadaan ihmiset motivoitumaan ja yritysten tuottavuus nousuun. Kun yhdessä tehdään hyvää, jaetaan myös siitä saadut hyödyt oikeudenmukaisesti niin, että kaikki voivat olla tyytyväisiä.

Kategoriat
Blogi

Vaalitavoite: Kikyn poisto

Keväällä 2016 työmarkkinaosapuolet tekivät Kilpailukykysopimuksen(Kiky) kovan painostuksen alla. Sipilä uhkaili toteuttaa pakkolakipaketin mikäli sopimukseen ei olisi päästy, paketissa olisi ollut sadan tunnin työajan lisäämisen sekä muita heikennyksiä työntekijöille. Sipilä perusteli heikennykset suurella kriisitietoisuudella, ja ei ollut muita vaihtoehtoja, kaikkien piti antaa oman osuutensa ja työntekijöille se merkitsi työajan lisäämistä ansiotasoa muuttamatta. Kiky sopimuksen tarkoitus oli siis pelastaa koko Suomen kilpailukykyä parantamalla, ja meille työntekijöille vakuutettiin että työajanpidennys olisi vain kolmevuotinen ratkaisu, jonka jälkeen palataan normaaliin työaikaan. Metalliliitto vaati tämän lupauksen varmistamiseksi että tämä työajanpidennys kirjataan työehtosopimukseen erillisena liitteenä, joka voidaan irtisanoa loppumaan vuoden 2019 päätteeksi.

Nyt kun ollaan suorittamassa viimeistä Kiky-sopimuksen tuomaa työajanpidennysvuotta, onkin yhtäkkiä työnantajajärjestöt sitä mieltä että pitäisikin jatkaa tätä hyväksi havaittua tapaa. Heille maistusi myös tulevina vuosina ilmaiset työtunnit, joten he ilmoittavat nyt että he eivät aiokaan luopua niistä. Orjuus nähdään siis nyt työnantajaleirissä erittäin hyvänä työmuotona josta ei kannata luopua.

Minä kuulun Teollisuusliiton hallintoon, ja meille on selvää että sopimukset noudatetaan. Olen sitä mieltä että näin myös ajatellaan neuvottelupöydän toisellakin puolella, valitettavasti joskus vain tulee tulkintaeroja, varsinkin jos sopimuksia ei kirjoiteta tarpeeksi yksiselitteisiksi. Tällä kertaa kävikin juuri näin, ainoastaan metalliliiton sopimuksissa varmistettiin ettei tällaista tulkinnanvaraa ollut. Kiky-sopimuksessa oli kuitenkin myös kolmas osapuoli, nimittäin Suomen hallitus, joka olikin se joka painosti ja pakotti sopimuksen syntymistä. Näkisinkin nyt että Kiky-sopimuksessa sovittu työajanpidennyksen lopettaminen määräajan jälkeen, on juuri Suomen hallituksen vastuulla. Ja koska näyttää siltä että tämä nykyinen hallitus ei asiaa juurikaan kinnosta, haluan että seuraava hallitus, joka nyt kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostuu, ottaa asian hoidettavakseen.

Jos käy niin että itse tulen valituksi nyt eduskuntaan ja sdp:stä tulee hallituspuolue, aion ottaa asiakseni katsoa ettei missään enää 2020 tehdä Suomessa ilmaisia kiky-tunteja. Orjuus ei kuulu nykymaailmaan, meidän on keksittävä parempia keinoja ollaaksemme kilpailukykysisiä.

Kategoriat
Blogi

Ay-liikkeen valta

Tänä syksynä on nähty useita lakkoja ja lakonuhkia ja näiden seurauksena on taas nostettu esiin keskustelut ay-liikkeen vallasta ja lakko-oikeuden rajoittamisesta. Onko todellakin niin että syy työmarkkinahäiriöihin on ay-liikkeen valta, vai pitäisikö kaivaa hieman syvemmälle?

Ay- liikettä on tietyissä piireissä aina moitittu siitä, että sillä on liikaa valtaa, ja että sitä valtaa käytetään vastuuttomasti muun muassa lakkoilemalla niin että siinä syyttömät työnantajat kärsii. Näissä syytöksissä ay-liike yleensä esitetään sellaisena rikollisjärjestönä, jossa on muutama mafia-tyylinen johtohahmo päättämässä missä ja milloin lakkoillaan, ja että siinä ei paljon tavalliset työläiset tai työttömät pääse vaikuttamaan, vaan että ay-liike olisi vain johtajiaan palveleva organisaatio. Näillä perusteilla sitten esitetään että olisi täysin oikeutettua riisua tämä valta näiltä ”rikollisilta”, se olisi koko Suomen etu.

Minun mielestä tällainen syyttely on varsin törkeää ja luokkavaa meitä tavallisia työläisiä kohtaan jotka olemme osa ay-liikettä kuulumalla oman alansa liittoon. Meidän liitot toimii demokraattisesti, eli niissä jäsenet valitsee edustajia hallintoelimiin,joissa päätökset sitten tehdään. Meitä työläisiä on suomessa kuitenkin noin kaksi miljoonaa, ja me ollaan järjestäydytty siksi että meillä on yhteinen tahto sopia yhteisesti kaikille edullisia sopimuksia. Me emme todellakaan ole mitään rikollisia, vaan me pidämme sopimuksistamme kiinni ja vaadimme että myös työnantajat sekä hallitus kunnioittavat meidän yhteisiä pelisääntöjä. Vaikka meillä on valta pysäyttää yrityksiä menemällä lakkoon, me käytämme tätä valtaa vain äärimmäisen harvoin ja todella harkiten. Me haluamme aina ensisijaisesti sopia asioista, me tiedämme että avain menestykseen on hyvä yhteistyö. Me esitämme aina ongelmatilanteissa ratkaisuesityksiä koska me tiedämme että myös meidän etu on pitää työnantajamme elinvoimaisena sekä kilpailukykyisenä. Miksi olemme kuitenkin viime aikoina ajauduttu niin usein konflikteihin ja miksiollaan ryhdytty järjestöllisiin toimiin?

Tämä on nyt se kysymys johon pitäisi miettiä järkeviä vastauksia. Onko niin, että ay-liike on vain jostain syystä nyt päättänyt ruveta hankalaksi, vai mistä nyt on kyse? Kuten aiemmin jo kerroin, ay-liike on sopija-järjestö. Haluamme siis yhteistyössä työnantajiemme kanssa sopia ja olla mukana tekemässä päätöksiä jotka olisivat hyödyksi kaikille osapuolille. Jostain syystä on kuitenkin nyt viimeisen hallituskauden aikana käynyt niin, että työnantajat ovat enenevissä määrin alkaneet jättää työntekijät kokonaan pois päätöksenteosta. On ilmiselvää että maamme hallituksen tapa toimia on myös siirtynyt työpaikoille, on siis käynyt niin että työntekijöiden mielipidettä ei ole enää kiinnostanut työnantajia. Työntekijät on toistuvasti jyrätty hallituksen lakiesityksissä, lainvalmisteluihin ei ole pyydetty juurikaan työntekijäpuolen asiantuntijoiden lausuntoja,vain elinkeinoelämän ja yrittäjien kannat on otettu huomioon. Sipilän sanelupolitiikka on asettanut työnantajat ja työntekijät vastakkain monella rintamalla, voi siis sanoa että suurin työmarkkinahäiriö on ollut Sipilän hallitus.

Minun mielestä ratkaisu meidän työmarkkinaongelmiin olisi siinä että vähennetään vastakkainasettelua. Sen sijaan että lähdetään hyökkäämään työntekijöitä kohtaan, pitäisi työntekijät ottaa enemmän mukaan päätöksentekoon. Hallituksen pitäisi palata kolmikantaan ja työpaikoilla pitäisi ottaa työntekijöiden edustajat mukaan johtoryhmiin. Näin paranisi yhteistyö ja voitaisi oikeastialkaa tekemään myös paremmin paikallisia sopimuksia. Kun myös työntekijöidennäkemykset otettaisiin huomioon, olisi riski konflikteihin huomattavan paljonpienempi. Ei siis pidä lähteä rajoittamaan taikka heikentämään työläistenasemaa, vaan vahvistetaan ja parannetaan sitä osallistamalla heidät.

Daniel Hannus,

Eduskuntavaaliehdokas, Teollisuusliiton valtuusto sekä  Loviisan kaupungin valtuusto

Kategoriat
Blogi

Hyvinvointia rakennetaan yhdessä sopien

Viime aikoina on porvarien leiriltä kuulunut paljon mölinää siitä, kuka Suomessa päättää. Siellä ollaan ihmeissään siitä, miten voi olla sallittua että joku asettuu vastustamaan heidän täysin ylivertaista sekä suvereenia kykyä tehdä viisaita päätöksiä koko kansan hyväksi. Jostain syystä työläiset ovat saaneet päähänsä, että heitäkin pitäisi kuunnella, kun työehtoja koskevaa lainsäädäntöä muutetaan, ettäs kehtaavat! Lailla pitäisi kieltää moinen käytös!

Toisella puolella työläiset ovat vihaisia koska heitä ei enää kuunnella, heitä kuritetaan jatkuvasti leikkauksilla ja heikennyksillä kuten Kiky, aktiivimalli, koeajan pidennys, ansiosidonnaisen työttömyysrahan heikentäminen ja eläkeiän nostaminen. Ennen kaikkea he ovat vihaisia siksi, että Sipilän hallitus on lähtenyt rikkomaan sitä ennen niin hyväksi todettua neuvottelukulttuuria, missä kunnioitettiin toisia ja yhdessä löydettiin ratkaisuja Suomen hyväksi. Millä oikeudella Sipilä on muuttanut meidän demokraattista hallintomuotoa diktatuuriksi? Eikö enää nykyään olekaan viisasta neuvotella ja tehdä asioita yhdessä? Ja miksi ei enää pidetä kiinni sovituista asioista?

Olen aina ollut yhteistyön puolesta puhuja, niin  nytkin. En näe mitän järkeä siinä, että työsäännöt olisi jokaisen hallituksen uudelleen arvioitavissa, että säännöt aina yksipuolisesti muutettaisi neljän vuoden välein. Siihen tämä Sipilän sooloilu nyt tulee johtumaan, seuraava hallitus joutuu korjaamaan virheet ja epäkohdat, kuten esimerkiksi tämä irtisanomissuojan heikentämislaki. Jos tämä lakieistys joskus tulee eduskuntaan ja kävisikin niin hassusti että se tulisi voimaan, niin jos seuraavassa hallituksessa olisikin työläisystävällisemmät puolueet, niin aivan varmasti se peruuttaisiin. Siksi olisikin paljon viisaampaa tehdä hieman pitkäjänteisempiä ratkaisuja joihin kaikki osapuolet ovat sitoutuneita, eikä niitä olisi tarve lähteä heti hallituksen vaihdettua muokkaamaan.

Daniel Hannus, Loviisan kaupunginvaltuutettu ja Teollisuusliiton valtuuston jäsen

Kategoriat
Blogi

Irtisanomislaki

Viime aikoina paljon keskustelua on syntynyt Suomen hallituksen kaavailemasta irtisanomislain muutoksesta. Hallitus haluaa lakiesityksellä helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä, ja motiivi tälle esitykselle kerrotaan olevan työllisyyden parantaminen. Ay-liike vastustaa lakiesitystä voimakkaasti ja moni liitto onkin jo ryhtynyt järjestöllisiin toimiin lakiesityksen kaatamiseksi. Vastustajien mielestä uusi irtisanomislaki on eriarvoistava, sillä se asettaa työntekijöille erilaisen irtisanomisuojan yrityksen koosta riippuen. Toinen syy vastustamiseen on lukuisten asiantuntijoiden, ja jopa hallituksen itse tilaamien tutkimusten arvio siitä ettei työllisyys tällä lakimuutoksella parane, se lisää vain vaihtuvuutta pienissä yrityksissä. Kolmas syy on se että hallitus nyt rikkoo ay-liikkeelle Kiky-sopimuksen yhteydessä annettua lupausta luopua lisäheikennyksistä työmarkkinoilla.

  Ensiksi täytyy sanoa että koko asetelma on nyt erittäin kummallinen. Mistä lähtien Suomen Yrittäjät on ollut Suomessa se järjestö joka saa yksipuolisesti esittää lakimuutoksia ja mistä lähtien Suomen hallitus tekee työmarkkinauudistuksia pelkästään yhtä työnantajajärjestöä kuuntelemalla? Mihin on kadonnut Suomesta kolmikanta? Eikö Suomen hallitus pitäisi olla tässä se neutraali osapuoli, joka kuuntelee molempia osapuolia, siis työnantajia JA työntekijöitä? Väitteet ettei yhdessä sopimalla olla mitään koskaan saatu aikaan ja että ammattiyhdistysliike ei suostu tekemään uudistuksia ovat suorastaan valheellisia. Me ollaan yhdessä rakennettu Suomen hyvinvointivaltiota sotien jälkeen erittäin tehokkaasti, ja edelleen 2000-luvulla ollaan yhdessä tehty suuria uudistuksia, kuten eläkereformi ja kilpailukykysopimus, joka muuten ei ollut työntekijäpuolelle mikään helppo sopimus.

 Kilpailukykysopimukseen(Kiky) sisältyi paljon heikennyksiä työntekijöille, mm. työaikaa pidennettiin ansiotasoa muuttamatta, lomarahoja leikattiin ja suurempi osa työttömyys-, eläke- sekä sosiaalimaksuja siirrettiin työantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Tässä sopimuksessa ei ollut mitään parannuksia työntekijöille. Sipilä kuitenkin lupasi meille olla tekemättä yhtään lisäheikennystä työttömyysturvaan, ja että kaikki muutokset työmarkkinoille tehtäisi kolmikantaisesti. Tähän lupaukseen uskottiin, sillä ammattiyhdistysliike on sopijaliike joka kunnioittaa ja pitää kiinni sopimuksista, ja Kikysopimus allekirjoitettiin.

Sipilä kuitenkin on jatkuvasti rikkonut lupaustaan, aktiivimalli osoittautui työttömyysturvan leikkuriksi, aivan kuten olimme arvioineet. Aktiivimalli kakkonen on tulossa, joka myös leikkaa lisää ja asettaa karensseja työttömille. Nyt on vuorossa irtisanomissuojan heikentäminen, tämäkin rikkoo Kiky-sopimusta. Kolmikanta on jatkuvasti ohitettu, näyttää vahvasti siltä ettei hallituksessa edes tiedetä mitä sana kolmikanta on: Juha Sipilä, kolmikanta tarkoittaa sitä että työmarkkinaosapuolet yhdessä hallituksen kanssa sopivat ratkaisuja jotka ovat kaikille hyväksyttävissä ja yleensä myös hyödyntää kaikkia osapuolia. Kolmikanta EI ole sitä että Sipilä, Orpo ja Terho yhdessä päättää esimerkiksi ottaa köyhien rahat ja antaa ne rikkaille.

Irtisanomislaki on tehty suojatakseen työntekijää, ja nimenomaan mielivaltaista irtisanomista vastaan. Siksi siihen on tarkasti kirjattu mitkä perusteet pitää olla ja mitkä eivät kelpaa. Ja tulkintaetuoikeus on Suomessa työnantajalla, joten siksi kaikki epämääräinen ja tulkinnanvarainen on pyritty minimoimaan, muuten joutuu oikeus ottaa kantaa miten loppujen lopuksi asia on tulkittava. Nyt kun halutaan höllentää näitä perusteita ja avata enemmän asioita tulkinnanvaraisiksi, niin tosiasia on että siinä mahdollisuus mielivallan käyttöön kyllä lisääntyy. Tämän lisäksi uudistus aiheuttaa epävarmuutta ja varmasti tultaisi näkemään lukuisia oikeudenkäyntejä joista sitten haettaisi ennakkotapauksia tulevaisuutta ajatellen. Tällä hallituskaudella on jo nostettu koeaikaa neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Kyllä silloin työnantajan pitäisi jo tietää kelpaako henkilö kyseiseen työhön vaiko ei.

Minun mielestä suurin ongelma meidän hallituksessa on sen asenne. Miksi asettaa työntekijät ja työnantajat toistuvasti vastakkain? Pitäisi olla selvää jokaiselle että riitelemällä asiat eivät parane, vaan yhteistyöllä voidaan tehdä pitemmälle tähtääviä ratkaisuja joilla saadaan Suomen työllisyys sekä tuottavuus parannetua. Ei ole reilua eikä missään nimessä viisasta lähteä toteuttamaan vain toisen osapuolen näkemyksiä ja jyrätä toinen jatkuvasti, viisautta on kuulla ja kuunnella toisia ja lupauksista pidetään kiinni.

Daniel Hannus, Loviisan kaupunginvaltuutettu ja Teollisuusliiton valtuuston jäsen

Kategoriat
Blogi

Paikallinen sopiminen

 

 

Paikallisesta sopimisesta on viime aikoina puhuttu paljon. Sitä on toistettu mediassa kuin mantra joka pelastaa suomen ja siitä on maalattu sellainen kuva kuin se olisi jotain uutta mitä kukaan suomessa ei olisi vielä älynnyt kokeilla tai että se olisi nyt kielletty jostain syystä. Suurin osa suomalaisista on kuullut että Sipilän hallitus haluaa lisätä paikallista sopimista, ja että samoin on vaatinut myös Suomen Yrittäjät ja EK. Onko se sitten todellakin niin että tämä maaginen paikallinen sopiminen on se lääke joka pelastaa Suomen? Ja miksi kukaan kehtaa sitä vastustaa?

 

No aloitetaanpa siitä mitä tarkoitetaan kun puhutaan paikallisesta sopimisesta.

Paikallinen sopiminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä että työpaikoilla voidaan sopia työasioihin liittyvissä asioissa työnantajan ja työntekijöiden välillä. Tämähän on jo tänään täysin normaali käytäntö, työehtosopimuksessa on vain kirjattu se minimi jonka päälle saa sopia melkein mitä vaan.

Kun sitten tärkeitä asioita pitäisi paikallisesti jotain sopia täytyy miettiä vähän mitkä on edellytykset. Täytyy katsoa mitkä on lähtökohdat ja kuinka tasavertaisia neuvotteluosapuolet ovat. Onko molemmilla sama tieto saatavissa ja löytyykö luottamusta? Onko työntekijöillä todellinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon vai kerrotaanko asiat vasta kun ne on jo päätetty? Onko niin että toinen sanelee ja toisen rooli on vain ottaa vastaan se mitä tarjotaan? Minkäänlaisella pakottamisella ei aidosti voida sopia mitään, silloin puhutaan jostain aivan muusta.

 

Suomen Yrittäjät Oy on Mikael Pentikäisen johdolla kovaan ääneen vaatinut yleissitovuudesta luopumista. Yleissitovuus on heidän mielestä este paikalliselle sopimiselle. Mistä he oikein näin päättelevät, saahan sitä nytkin sopia paikallisesti kunhan ei mennä alle minimin (joka on määritelty työehtosopimuksessa johon on yleissitovuus). Suurin ongelma onkin just se taikasana ”minimi”. Jos tämmöinen riesa saataisiin poistettua voitaisi vapaasti ”sopia” mitä vaan. Toinen ongelma Pentikäisen poppoolle on suomen kieli: Sopimus ja sanelu ei ole sama asia. Sipilä on tainnut käydä samalla äidinkielen luokalla Pentikäisen kanssa, ei hänkään ymmärrä sopimisesta mitään, ainakaan hän ei pidä niistä kiinni. Siitä on Kiky- sopimus todisteena.

 

Minun näkemykseni on että tällä hetkellä suomessa ollaan menossa huonompaan suuntaan paikallisen sopimisen kannalta. Mitä enemmän sitä väkipakolla yritetään viedä läpi, sitä heikommiksi käyvät edellytykset sopimiseen. Jos aitoa paikallista sopimista halutaan lisätä työpaikoille, on ensin otettava työntekijöitä edustava pääluottamusmies mukaan päätöksentekoon. Hänelle tulee avoimesti jakaa kaikki oleellinen tieto reaaliaikaisesti, ei viiveellä. On ratkaisevan tärkeää että työpaikalla vallitsee molemminpuoleinen luottamus, vasta silloin voidaan istua neuvottelupöytään. Ja jotta paikallisesti voidaan tehdä yhtään sopimusta täytyy siinä molemmat osapuolet hyötyä ja oikeudenmukaisuus toteutua.

 

 

Kategoriat
Blogi

Arvosta työntekijääsi!

Työelämässä suuri ongelma tällä hetkellä on se, ettei moni yritysjohtaja arvosta työntekijöitään. Tällaisessa yrityksessä on usein myös luottamuspula eikä asioista pystytä sopimaan. Tällainen asetelma johtaa usein siihen, että ilmapiiri työpaikalla on huono, sekä työnantaja että työntekijät voivat huonosti.

Tälläisessä yrityksessä, jossa sopiminen ei onnistu usein yritetään pakottaa työntekijät tottelemaan tahtonsa mukaisesti pelottelemalla ja uhkailemalla. Esimerkiksi sanotaan,  että jos ette nyt suostu tekemään töitä huonommilla ehdoilla tai joustamaan työajoissa tarpeeksi tullaan tuotanto siirtämään ulkomaille tai voi tulla irtisanomisia.

Tällainen tilanne ei ole terveellinen kenellekään ja uskallan kyllä väittää ettei sellaisessa yrityksessä voi tuottavuus ainakaan olla nousussa, vaan kyllä siinä pidemmän päälle käy niin että tuottavuus heikkenee samalla kun sairaspoissaolot lisääntyy.

 Olen havainnut että tällaisia yrityksiä, joissa ei työntekijöitä arvosteta, on viime vuosina tullut lisää ja syytän tästä suoraan Suomen nykyistä hallitusta. Sipilä kumppaneineen ovat kaikin mahdollisin tavoin hyökänneet yhteiskuntamme heikompia sekä myös työntekijöitä vastaan. On pakkolakien uhalla runnotto läpi Kiky-sopimus, jonka yhteydessä luvattiin luopua heikennyksistä sekä leikkauksista työttömiltä, opiskelijoilta, eläkeläisiltä sekä myös työläisiltä. Kuten nyt tiedämme hallitus on pettänyt nämä lupaukset, on tullut aktiivimalli, joka hienosta nimestä huolimatta, ainoastaan on leikkuri. Nyt valmistelussa on irtisanomista helpottava lakiesitys, joka myös on Kiky-sopimuksen vastainen.

 Samaan aikaan he haluavat edistää ”paikallista sopimista”, joka monien mielestä ehkä kuulostaa hienolta asialta, mutta todellisuudessa he eivät mitään sopimista halua, vaan yksipuolisesti sanella työelämän ehdot. Heidän tavoitteensa onkin palata sata vuotta takaisin ajassa ja ottaa uudestaan käyttöön isäntävallan, joka siis tarkoittaa, että jokainen yritys itse saisi päättää miten toimia ja minkälaisia työehtoja haluaa noudattaa. Hallituksen toiminnassa ei ole ollut tippaakaan arvostusta työntekijöitä kohtaan ja tämä toimintatapa on sitten monessa yrityksessä nähty esimerkkinä miten tulee toimia.

 Onneksi kaikki yritykset eivät ole menneet samaan suuntaan. On myös yrityksiä joissa osataan arvostaa ja kohdella työntekijöitään erittäin hyvin. Sellaisessa yrityksessä jossa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus voidaan aidosti tehdä paikallisia sopimuksia joista hyötyvät kumpikin osapuoli. Näissä yrityksissä onkin tyytyväisempiä ihmisiä, joiden kanssa voidaan sopia asiasta kuin asiasta ja tuottavuus näissä onkin yleensä nousujohteista.

Loppujen lopuksi asia on kuitenkin niin että työntekijä haluaa tehdä työnsä hyvin. Hän haluaa että häntä sekä hänen työpanostaan arvostetaan ja että voi olla ylpeä työstään. Jos häntä kohdellaan ihmisenä ja hänelle maksetaan kohtuullinen palkka jolla hän voi tulla toimeen hän on tyytyväinen ja voi hyvin. Hyvinvoiva ja tyytyväinen työntekijä sairastaa vähemmän ja on aivan varmasti tuottavampi kuin huonosti voiva tyytymätön työntekijä. Joten yksinkertaisuudessaan viestini on:

Arvosta työntekijääsi, se kannattaa!

Daniel Hannus, pääluottamusmies, kunnanvaltuutettu ja teollisuusliiton valtuuston jäsen.